Kulosaaren yhteiskoulun lukiosta valmistui 179 uutta ylioppilasta
Kulosaaren yhteiskoulun lukion kevätjuhlaa ja samalla lukiosta valmistuvien ylioppilaiden valmistujaisjuhlaa juhlittiin lauantaina 30.5.2026. Lukiostamme valmistui 179 uutta ylioppilasta.
Juhlassa oli myös läsnä joukko vuonna 1976 valmistuneita riemuylioppilaita. Saimme kuulla KSYK-alumnin ja riemuylioppilaan, tulevaisuudentutkijan ja kunniatohtori Risto Linturin puheen tuoreille ylioppilaille. Puheen voit lukea tämän sivun alaosasta.
Lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille!
KSYK alumnin ja vuoden 1976 riemuylioppilaan, tulevaisuudentutkijan ja kunniatohtori Risto Linturin puheen tuoreille ylioppilaille
Hyvät nuoret ylioppilaat, opettajat, läheiset ja riemuylioppilaat!
Minun isoisäni lähetettiin veljineen Köyliöstä kaupunkiin, Raumalle kouluun. Heidän isänsä, nimismies, antoi lehmän mukaan. Lehmää ei kaupungissa varastettu eikä kerralla tuhlattu. Maailma muuttuu. Kahdeksan vuotta sitten sanoin jo aikuisille lapsilleni, kuinka oma elinaikani on ollut maailmanhistorian rauhallisin jakso, ja totesin sen loppuneen. Olin juuri kirjoittanut loppusanat eduskunnan julkaisemaan tulevaisuusraporttiin. Ennakoin murrosaikaa, sotia, vallankumouksia, kansantalouksien romahduksia. Te valmistutte murrosajan alussa, kuten isoisäni.
Juhlapuheessa pitäisi ehkä sanoa, että kaikki järjestyy. Olen oppinut luottamuksen tulevaisuuteen syntyvän vasta, kun vaarat puhutaan ääneen, ja sitten opetellaan kohtaamaan haasteet. Tulevaisuus on helpoin kohdata silmät auki. Oman kouluaikani uhkakuvia olivat Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen ja ydinsota; passi piti pitää voimassa. Piti tietää, missä väestönsuoja on.
Isoisäni elämään mahtui kaksi maailmansotaa, autojen, sähkön, tehtaiden ja lääketieteen kehitys. Tuore raportti ennakoi kehitystä vuoteen 2045. Seuraavien 20 vuoden muutokset saattavat olla yhtä suuria kuin isoisäni lehmän kouluajoista tähän päivään. Mutta pelkkää synkkyyttä ei ole edessä.
Osa teistä saattaa elää satoja vuosia. Hiirivanhuksia jo nuorennetaan. Vakavia sairauksia opitaan parantamaan. Hiilen polttaminen loppuu kehitysmaistakin, kun aurinkopaneelien hinta jatkuvasti laskee. Ruoka kasvatetaan tehtaissa; pellot voidaan palauttaa luonnontilaan.
Pian osa energiasta tuotetaan avaruudessa, robotit keräävät asteroideista harvinaisia raaka-aineita. Kuu muutetaan tehtaaksi. Oman nuoruuteni tieteiskirjat ovat jo vanhentuneita. Tulevaisuus kuulostaa tieteisromaanilta, mutta on sitten aikanaan samanlaista arkea kuin kännykät ja netti nyt.
Kaikki ei ole ruusuilla tanssimista. Jo muutaman vuoden kuluttua ihmisen kaltaiset robotit hoitavat kauppa-apulaisen työt parilla eurolla tunnissa. Tekoäly kirjoittaisi tätä paremman puheen jo nyt. Viime keskiviikkona eduskunnan julkaiseman massiivisen uuden tulevaisuusraportin tekoäly teki paremmin kuin minä sen edellisen. Meitä ihmisiä tarvittiin vielä opettamaan sille parhaat tutkimusmenetelmät.
Mitä lopulta jää ihmiselle? Ylioppilasaineen aiheena teillä oli rakkaus. David Attenborough täytti vastikään 100 vuotta. Hän rakastui luontoon ja käytti elämänsä siihen, että muutkin näkisivät sen, minkä hän näki. Siinä on ihmiselle tehtävä: nähdä, rakastaa ja saada muutkin näkemään. Rakkaus on pitkämielinen ja kestää surun ja murheen läpi. Koneet eivät rakasta, Ne eivät kaipaa, eivätkä sure. Ihmisen tehtävä on johtaa koneita niin, että meille rakkaat asiat ja tärkeät merkitykset säilyvät.
Tuoreena ylioppilaana tuolla pihalla lakki päässä haaveilin siitä, että ymmärtäisin, miten maailma toimii. Ymmärsin, että minulla on sekalaisia tiedon palasia, joista en saanut kokonaiskuvaa. Olin yli kuudenkymmenen, kun ensimmäisen kerran koin, että haaveilemani palapelin reunapalat alkavat olla koossa ja kokonaiskuva alkaa hahmottua. Muistakaa – te ette ole vielä ylioppineita.
Muutama neuvo lopuksi. Lähivuosikymmenet ovat melkoista utopian ja dystopian kilpajuoksua. Pitäkää silmät auki. Tarttukaa hetkeen, opetelkaa rakastamaan ja tutkikaa, millaiset asiat muille ihmisille ovat merkityksellisiä. Olkaa kärsivällisiä ja auttakaa maailmaa. Edessä näkyvät ongelmat ovat ratkaistavissa. Maailma voi olla nykyistä parempi paikka sitten, kun itse olette riemuylioppilaita. Omasta ja luokkatoverieni puolesta: onnea siihen seikkailuun.
-Risto Linturi
