Tiede- ja teknologialinjan virallisia vierailukohteita olivat La Tour Eiffel, Musée National d’Histoire Naturelle, Cité des Sciences et de l’Industrie ja Paradox-museo. Musée National d’Histoire Naturelle on yksi maailman vanhimmista luonnontieteellisistä museoista, ja se esittelee laajan kokoelman eläimiä, kasveja, fossiileja ja mineraaleja sekä toimii tärkeänä tutkimuslaitoksena luonnontieteiden alalla. Cité des Sciences et de l’Industrie on suuri tiede- ja teollisuusmuseo, joka tarjoaa monipuolisia interaktiivisia näyttelyitä – erityisesti sukellusvene teki vaikutuksen moneen. Eiffel-torniin emme valitettavasti päässeet, sillä juuri ennen nousua alkoi vuosisadan ukkos- ja raekuuro. Kokemus jäi kuitenkin unohtumattomana mieleen. Viimeisenä vierailimme Paradox-museossa, jossa tutustuimme tieteeseen pohjautuviin teoksiin, jotka hämäsivät ihmisen aisteja ja näkökulmaa perspektiivistä.
Seinen jokiristeily tarjosi upean näkymän kaupungin ikonisista maamerkeistä, kuten Eiffel-tornista ja Notre-Damesta, samalla kun etenimme pitkin virtaa. Kävimme myös muilla Pariisin tärkeimmillä nähtävyyksillä, jotka sijaitsivat sopivasti vierailukohteiden lähettyvillä: Louvre-museo, Notre-Dame-katedraali, Sacré-Cœurin basilika, Champs-Élysées, Arc de Triomphe sekä Montmartre. Montmartren kukkulalta avautui panoraamanäkymä yli kaupungin, ja sen kapeilla kujilla kävellessä saattoi aistia alueen boheemin hengen.
Matka oli budjettimatkailua parhaimmillaan. Neljän päivän metromatkat sisältyivät 30 euron viikkopassiin, lounaat nautittiin piknik-tyyliin puistoissa ja hotellin aamiainen sisältyi hintaan. Illallispaikat opiskelijat saivat valita itse, ja he olivat tyytyväisiä ruokaansa. Yllättävän hyvin he myös selvisivät ranskan kielellä – tarvittaessa avuksi otettiin Google Lens ruokalistojen tulkintaan. Pariisin metro osoittautui haastavaksi, sillä 26 henkilön ryhmän nopea mahtuminen vaunuihin ei aina ollut helppoa. Kiitos Nooran loistavien suunnistustaitojen, löysimme aina perille ja opiskelijat oppivat nopeasti myös itse tulkitsemaan metrokarttoja.
Parasta antia matkassa olivat kuitenkin hyvin käyttäytyneet nuoret. Vaikka päivät olivat pitkiä ja uuvuttavia, kukaan ei valittanut. Kiitos siitä! Halusimme kokea mahdollisimman paljon Pariisia, ja ennakkoon annetut varoitukset runsaasta kävelystä pitivät paikkansa – keskimäärin askelmittariin kertyi noin 15 kilometriä päivässä. Oli myös ilo nähdä, kuinka lukion toisen vuosikurssin TT-linjalaisten ryhmä hitsautui entistä tiiviimmin yhteen.
