Kulosaaren yhteiskoulun opiskelijat Liibaan Dable ja Eetu Heinonen osallistuivat Model European Parliament-konferenssiin Kaliningradissa, Venäjällä, 3.-8. lokakuuta. Tässä mietteitä matkasta Liibaanin sanoin.
Puolen vuoden odottamisen, jännittämisen ja valmistautumisen jälkeen, oli aika aloittaa odotettu Model European Parliament-konferenssimatka. Nokkamme suuntasi kohti Kaliningradia, Venäjän eksklaavia, joka sijaitsee Liettuan ja Puolan välissä, Itämeren lounaisrannikolla.
Kaliningrad, entinen Königsberg, on hyvin historiallinen kaupunki ja alue. Jo 1200-luvulta Königsberg oli Saksalaisen ritarikunnan vallan alla, joka oli perustanut kaupungin ja rakentanut sen alueelle linnoituksen. Kaupungin nimelläkin oli kiinnostava merkitys: kuninkaanvuori. Ritarikunnan laajenemisen jatkuessa Puolan suuntaan, muodostettiin 1500-luvulla Itä-Preussin kuningaskunta, jonka pääkaupungiksi nimitettiin Königsberg. Königsberg pysyi osana Itä-Preussia aina n. vuoteen 1945, kun Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin raskaasti. Muun muassa kouluja ja kirkkoja tuhoutui. Ainoina historiallisina rakennuksina ja monumentteina selvisivät esimerkiksi Immanuel Kantin hautamuistomerkki. Potsdamin rauhansopimuksen myötä Königsbergistä tuli osa Neuvostoliittoa ja edelleen Venäjän neuvostotasavaltaa.
Matkamme alkoi lennolla Helsingistä Gdanskiin, missä pääsimme viettämään pari tuntia kaupunkia kierrellen, ja samalla vaihtaen kuulumisia. Söimme myös paikallisessa pizzeriassa, jossa kyllä ruoka maistui, varsinkin lentomatkan ja kaupunkiseikkailun jälkeen! Pari tuntia myöhemmin olimmekin matkalla kohti Kaliningradia, ja uusia alueita! Bussimatkalla näimme vielä tyypillistä Manner-Eurooppalaista maisemaa, ja myös sen, kuinka nopeaa kehitystä Puolassa on ylipäätänsä tapahtunut, erilaisten uusien ja kasvavien asuinalueiden muodossa. Pitkän, mutta hauskan viisituntisen matkan jälkeen saavuimme Gymnasium 40-kouluun, missä saimme nimimerkkimme, ja samalla saimme tietää, missä majoittuisimme. Tunnin sisällä olimmekin jo matkalla kohti majoittumispaikkaa, meidän kohdalla kohti hostellia. Perillä ensimmäinen asia, mitä piti tehdä, oli nukahtaa näin pitkän päivän päätteeksi!
Seuraavat pari päivää olivat työtä täynnä. Tutustumiskierroksen jälkeen pääsimme ennen komiteatapaamisia tutustumaan Kaliningradin erääseen akvaarioon, ja sotamuseoon. Museossa oli niin oikea lentokone, kuin sotalaiva, joka oli ankkuroitu museon vieressä menevälle joelle. Sisällä saimmekin oppaan kertomaan lisää laivasta ja sen historiasta. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen oli aika aloittaa varsinainen työ. Kokoonnuimme taas omiin komiteoihin, itse olin työllisyyttä käsittelevässä komiteassa mukana. Kysymyksenä meillä oli, kuinka saada yhä useampi nuori nopeammin työmarkkinoille, ja mitä voimme tehdä, jotta voisimme pienentää sosiaaliturvajärjestelmäämme kohdistuvaa uhkaa, jossa liian vähän työntekijöitä tukevat maksamillaan eläkemaksuilla yhä kasvavaa määrää eläkeläisiä, joka kasvattaa valtion menoja. Kysymys oli ja on myös nyt hyvin ajankohtainen, sillä esimerkiksi Suomessa, suuret ikäluokat alkavat menemään eläkkeelle. Aihe oli hyvin laaja, sillä se koski todella isoa osaa kansalaisista, niin nuoria, kuin vanhempia.
Komiteatyön jälkeen neljäntenä päivänä oli vuorossa lobbausta, sekä tapaaminen oman maan delegaation kanssa. Meidän delegaation tapaamisessa käsittelimme jokaisen komitean resoluutioita, ja pääsimme myös esittelemään niiden sisältöä muille delegaation jäsenille. Kävimme niistä välillä kovaakin keskustelua, ja jokainen pääsikin selittämään melko tarkasti oman komitean resoluution. Tapaamisen jälkeen alkoi lobbaus. Lobbauksen aikana vaihdoimme tietenkin myös kuulumisia muiden ihmisten kanssa, samalla yrittäen saada nimiä meidän muutosehdotuksiin, joita sitten esittäisimme täysistunnossa. Yritimme saada ihmisiä myös meidän luomien resoluutioiden puolelle, jotta saataisiin ne läpi lopullisessa äänestyksessä, tätähän varten loppujen lopuksi lobataan.
Viidenteen päivään kaikki työ tiivistyi. Kyseessä oli täysistuntopäivä. Päivä, jolloin käytäisiin kovaa väittelyä monista asioista. Ja näin myös tapahtuikin. Istunto oli täynnä kiinnostavia kommentteja, ehdotuksia ja resoluutioita niin talouteen kuin pakolaiskriisiin liittyen. Puheita pidettiin, joilla sekä puolustettiin oman komitean resoluutiota, ehdotettiin muiden resoluutioihin muutoksia että vastustettiin toista resoluutioita kokonaisuudessaan. Välillä keskustelut olivat pitkittyneet niinkin pitkiksi, että johdon puolelta jouduttiin katkaisemaan keskustelu, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Ja mikä täysistunto olisi hyvä ilman jotain uutta kansainvälistä sopimusta? Mukaan mahtui myös yksi kansainvälinen sopimus, jota ehdotettiin nimellä Königsberg Convention. Tämän tarkoituksena oli korvata nykyinen Dublinin sopimus. Perusideana uudessa sopimuksessa on määrätä valtiolle sen kykyjen ja koon mukaan maahan otettavien pakolaisten määrä. Tämä koskisi kaikkia EU-valtioita. Kaiken kaikkiaan oli todella hauskaa väitellä ajankohtaisista asioista, ja samaan aikaan esittää myös omia ajatuksia ja ideoita eri asioihin.
Kaiken tämän työn lisäksi pääsimme tutustumaan myös itse Kaliningradiin. Kiersimme kaupungin eri nähtävyyksiä, ja pääsimme näkemään esimerkiksi Immanuel Kantin hautamuistomerkin ja Königsbergin Katedraalin. Tutustuimme vapaa-ajallamme myös paikalliseen palvelutarjontaan. Olimme yllättyneitä, kuinka paljon erilaisia ostosmahdollisuuksia Kaliningradissa kuitenkin oli, ja sen lisäksi itselleni tuli pieni fiilis siitä, että Kaliningrad on jotenkin länsimaalaisempi kuin muu Venäjä. Tuntui vähän, kuin olisin ehkä Tallinnassa.
Kaikki, joka alkoi, täytyi myös loppua. Ja niin oli myös tämän mahtavan MEP-konferenssin kohdalla myös! Viimeisen päivän käytimme taas matkaten kohti Gdanskia, josta sitten jatkoimme matkaamme kohti Helsinkiä ja kohti koulun penkkiä. Tämä kokemus oli jotain, mikä tulee pitkään jäämään mieleen, ja sen kokemista myös suosittelen kaikille!