… paitsi tällä kertaa olikin, kun Aalto-yliopiston tutkijatohtori, ITER-fuusioreaktorin ensimmäinen ja ainoa suomalainen Scientist Fellow Antti Snicker kävi vierailemassa modernin fysiikan abikurssilla puhumassa fuusiovoimasta ja erityisesti työstään kansainvälisen ITER-fuusioreaktorin parissa. Etelä-Ranskassa sijaitseva ITERin tokamak-fuusiokoereaktori on valtava tutkimushanke, yhtä suuri kuin Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN, ja sen on tarkoitus tuottaa plasmaa vuonna 2025 ja olla täysin toimintakykyinen vuonna 2035.
Vaikka Auringossa tapahtuukin fuusioreaktiota koko ajan, niin esitelmässä käytiin läpi hyvin se, miksi maapallolle “miniauringon” tekeminen on niin vaikeaa: deuteriumin ja tritiumin fuusioreaktioon tarvittava lämpötila on yli 100 miljoonaa celsiusastetta, jolloin aineen olomuoto on edellä mainittu plasma. Mutta kuitenkin samaan aikaan muutaman metrin päässä plasman virtausta ohjaavat käämit ovat suprajohteita, joiden lämpötilan tulee olla -270 celsiusastetta. Fuusioreaktion fysiikka onkin pitkälti ymmärretty, mutta esimerkiksi lämpötilaa kestävien materiaalien kehittämisessä on vielä paljon insinöörintyötä tehtävänä – reaktorit ovat kokoluokaltaan valtavia, esimerkiksi pelkästään juuri ITER:iin asennettu jäähdyttävä kryostaatti on massaltaan 3750 tonnia!
Toisaalta onnistuessaan fuusiovoima olisi valtava harppaus globaalissa energiantuotannossa: yksi gramma deuterium-tritium -seosta tuottaa yhtä paljon energiaa kuin 11 tonnia hiiltä, ja toisin kuin nykyisin käytettävät fissioydinreaktorit, fuusioreaktori ei synnytä radioaktiivista jätettä eikä tuota ketjureaktion vaaraa. Antin mukaan lähiviikkoina pitäisikin tulla Britanniasta jännittäviä uutisia fuusion liittyen, joten niitä odotellessa!
